Uusi yhteisblogi elämästä Bostonissa löytyy osoitteesta:
http://enkallbud.blogspot.com/
(jokin oli vikana kun en saanut sitä linkitettyä kätevästi)
Kiitos Thomaksen siellä on myös postauksia (ruotsiksi) hieman useammin kuin allekirjoittaneen sivulla... Mutta minut löytää kenties sieltä hieman useammin (ja enempien kuvien kera).

Jiihaa,

Ja minne se aika katoaa? Loma oli ja meni. Tässä täytyy kehua Phi-Phi saarta joka oli oikea lomalaisen paratiisi. Lämpöä oli riittävästi (joinain päivinä jopa hieman liikaa allekirjoittanelle, kun lämpöhalvaus iski) ja aurinko paistoi joka päivä. Valkeat hiekkarannat ympäröivät autotonta saartaa lähes jokapuolelta. Ja innostuin sukelluksestakin käytyäni alkeiskurssin! Toinen viikko menikin sitten ihaillessa merenalaisen maailman aarteita. Kenties eksoottisin ilmestys oli valtava avaruusoliota muistuttava paholaisrausku, josta enemmän kuvia miehenpuolen Flickr-accountilla.

Lisäksi kävimme kiipeilemässä aivan mahtavan oppaan johdolla, ja täytyy myöntää että kalkkikivi on kertakaikkisen mainio materiaali kiipeilyyn. Otteita löytyy kaikkialta. Harjoittelimme liidausta oppaamme johdolla ja se oli kohtalaisen turvallisen tuntuistakun joka nypystä sai tukevan otteen ;).

Ruokaa ei juuri ole tullut viimeaikoina laitettua, sillä kärsin edelleen Thaimaan matkan lopun antikliimaksista , ruokamyrkytyksestä... Ei mukava tauti, jonka johdosta tällä hetkellä kierrän keltaisella currylla maustetut ruuat varsin kaukaa.

Taas on viikko vierähtänyt eikä oikein ole mielikuvaa siitä mitä on tapahtunut (kohta alan uskoa avaruusolioihin, pitäisi vain löytää vielä se probi ahterista niin asiasta olisi täysi varmuus...). Mutta innostukseni on suurta sillä huomenna pääsen ensi kertaa koko talvena snoukkailemaan, eli tänä iltana suoritan lumilaudan kaivuun pölyjen alta ja huomenna harjoittelen käden/jalan katkaisua ;).

Oodi pitaleivälle

En voi sille mitään. Pita-leipä on heikkouteni, sitä pitaa (hah) saada joka viikko.Yksi bravuureistani on ah-niin-mahtava pitaleipäsalaatti, joka oikeasti alkoi täytettyinä pitaleipinä ja pian sitten levisi salaatiksi kun ei sinne sisään saa tarpeeksi tavaraa mahtumaan ;). Eli tässä resepti.

Mahti pita-salaatti


1 paketti pitaleipiä (olen koukussa Euroshopperin versioon, häpeäkseni tunnustan)
kanan rintafileitä naturel (marinoidaan itse, minulla suosikki osterikastike, oliiviöljy, tabasco, kanafondi, Worchester-kastike, sitruunamehu, pippuri, chili)
valkosipulisuolakurkkuja (sieltä sammiosta)
sipulia tai purjoa
tomaattia
salaattia pilkottuna
jugurttia ja kermaviiliä ja yksi tzatziki-dippipussi (puolet ja puolet ja myös puolet dipistä, lisäksi Worchester kastiketta, sokeria, suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua)
jalapenoja

Marinoidaan kana, sillä välin pilputetaan salaattiainekset ja sekoitetaan kastikeainekset. Paistetaan kanafileet kokonaisena ja lopuksi vasta pilkotaan. Lämmitetään pitaleivät ja leikellään. Asetellaan kaikki ainekset ja kaadetaan kastia päälle. Nopea kuin mikä, ja niin koukuttava. Lisäksi voi laittaa vielä salsa-kastiketta jos sattuu kaapista löytymään.

Kuvaa ei ole kun söin taas kaiken ennenkuin muistin kuvata...

Armaan mekastajamangustimme viimeiset villitykset (eli lumi-kissan ykkösherkut):
avokadot
Fazerin marjapiiraat (joiden vuoksi murtautuu vaikka millaisiin pussivirityksiin)
kaikki pähkinät (etenkin pistaasit)
kuivattu ruisleipä
mysli
maitohappokapselit

Hiphei,
Pitkään pelkäämäni viisumihaastattelu olikin hieman lievempi mitä olin ajatellut. Mielessäni olin luonut mahtavat puitteet kahden tunnin piinapenkille ja todellisuudessa tuo piina kestikin noin kaksi minuuttia jonka jälkeen olin niin hölmistyneen näköinen että viisumivirkailija kysyi että oliko vielä jotain. Siihen tokaisin että odotin vähän pidempää haastattelua, muttei siltikään suostunut (ei tosin ollut edes hirmuisen komea)... Pitäisi tulla viisumi päivässä, joten ei kai siinä mitään kuin lentolippuja varailemaan ameriikkoihin ;).

Eilen iski sushihimo, joten siitä vain vääntämään. Ostelimme myös Tokiokanista ihmeellisiä japanialaisia pikkupussukoita eri värisiä etikkavihanneksia, joista ei ollut ihan selvyyttä kuinka niitä käytetään... Pistelin sitten violetteja rapsakoita sieniä sushinpainikkeeksi, enpä voi sanoa että maku olisi ollut sienissä päätähuimaava ;).
Lisäksi valmistin kasvistempuraa, jonka valmistuksen puolivälissä oivalsin että tarvitsevat todella paljon jauhoa ja kananmunaa jotta taikinoivat vihannekset mukavasti. Käytin jotain köykäistä ohjetta jossa jauhoa ja munia tuli ihan liian vähän (1dl ja 1 muna / 4 dl nestettä) ei hyvä, lisäilin siinä sitten kokkauksen aikana vähän lisää ja tuli sellainen epätoivoinen henki koko touhuun. Loppujen lopuksi tulos oli kuitenkin ihan ok, mitä nyt koko kämppä haisi keitetyltä öljyltä.

No onpas ollut viikko, ei ole mitään ehtinyt tekemään, ei edes ruokaa laittamaan, ja pää kolmantena jalkana olen juoksennellut ympäriinsä. Mutta eilen pääsin hyppimään esteitä hevosilla! Jännitti ihan hulluna vaikka tunti oli esteet estoisille ja nämä "esteet" olivatkin vain noin 20 cm korkeita... Ei kai se korkeus vaan se ajatus. Enkä tippunut ;).

Lisäksi Salsa kävi poikaystävää Romia tapaamassa tuossa parin päivän verran ja nyt jäädään jännityksellä odottamaan onko pentuja tulossa parin kuukauden päästä! Tämä tosin pitäisi vielä kertoa Emilialle josta tulee pentujen onnellinen sijoittaja... Onnea siis Emilialle.