Mitähän tämä tarkoittaa, jo toinen päivä putkeen blogin parissa. Vastaus=nyhjään töissä taas myöhään kun yritän saada hienoja kuvia, mutta kuten normaalia Mr Murphy on taas pistänyt sormensa peliin, joten kaikki minkä voi sössiä, sössitään... Mutta ehkä vielä perjantaihin mennessä olisin onnistunut edes jossain...

Tänään sain myös mahdollisuuden aloittaa vanhan harrastuksen uudestaan. Maanantaina menen ratsastamaan! Hirvittää jo valmiiksi koska taidot eivät ole ihan missään terässä. (eikä ainakaan pakarat)

No eihän sekään sitten ihan mahtavasti toiminut, mutta en nyt tajua miten saan sitä pienemmäksikään. Ja nyt pitää jatkaa töitä muuten kökin täällä vielä puoliltaöin...

Hemmetti, yritetään sitten uudestaan...



create your own visited countries map

">
" border="0" alt="" />
Jiihaa!
Olenpas sitten ollut laiska ;). Pidin joskus kuukausi sitten pyhänä tarkoituksenani kirjoittaa joka päivä, tai ainakin useampia kertoja viikossa, mutta kuten nähdään löysyys iski.
Kävin Unkarissa viime viikolla maistelemassa viinejä ja muuten vain lömmyämässä. Äiti osti asunnon Etelä-Unkarista, ja täytyy myöntää että maisemat oli hienot, köyhän miehen Toscana. Ja mikä parasta, talon pihaan kuuluu hedelmätarha ja viiniköynnoksiä! Eikä niillä viinirypäleillä mitä sieltä puskasta saa ole mitään tekemistä täkäläisten platkurypäleiden kanssa (platku=laimea, pliisu, muuten vaan epätyydyttävä). Kävin myös lueskelemassa Juran ja Jogin vuodatusta, ja sieltä löysin väsäilytyökalun johon voi klikkailla maita missä on käynyt ja sitten masentuneena katsella kuinka monta maata on joissa vielä haluaisi käydä... Katsotaanpa kuinka onnistuin kuvan lataamisessa...

Valittelinpas turhaan löysäilyä... Nyt en ehdi edes lukea sähköpostejani saati kirjoitella blogiin. Tällä hetkellä yritän lievittää hammaslääkäriahdistustani muulla puuhalla. Kävin viime helmikuussa hammaslääkarissä jossa sain uuden ajan reikien paikkausta varten. Yllättäen olen saanut aikaa kulumaan puoli vuotta ennen kuin sain itseni sinne uudestaan. Ei mahda mitään, lapsuuden karmaisevat muistot Risto-nakkisormesta tulevat mieleen. Puudutusaineesta ei oltu kuultukaan ja tuntui että mitä enemmän kamaa saadaan suuhun mahtumaan sen parempi. Ja reiät porattiin pois kalloa myöten. Tästä ei tule mitään, lietson itseni vaan kahta kauheampaan paniikkiin. Pitäisi varmaan mennä johonkin paikkaan jossa saa ilokaasua... Tai jotain vielä vahvempaa. Mistä tällainen primitiivipelko saa alkunsa, kerron kunhan tulen takaisin (hengissä?).

Long time no see... Olen ollut niin tavattoman kiireinen katsellessani solujen kasvua ;). Totta kai voisin sanoa suunnitelleeni kokeita mutta totuus on että olen kehitellyt strategiaa jolla päihitän Thomaksen kaupungin. Ja houkuttelen vain rikkaita sinne asumaan! Pelatessaan sitä huomaa kuinka moraaliton ihminen todellisuudessa onkaan... Yllättävää kyllä olen tänään päässyt ensimmäistä kertaa työn makuun taas moneen kuukauteen. Ja sehän tuntuu ihan hyvältä, ei ole ainakaan vielä aivot nyrjähtäneet liiallisen käytön johdosta. Ja illalla on (aivot narikkaan) terapiaa luvassa kun käyn katsastamassa kuinka pahasti Miami Vice on raiskattu vietäessä sitä uudelle vuosituhannelle.
Kuulemisiin, jos vaikka ahkeroisin vähän enemmän myös blogini parissa kun viikonloppuna sain kuulla että joku oli sitä käynyt oikeasti katsomassa!

Työhön paluu.
Kyllä. Olisin voinut vielä lomailla. Pitkään. Harkitsin jopa äitiysloman pitämistä (ilman sitä lasta). Yhdeksän kuukautta lomaa olisi voinut olla ihan mukavaa. Mutta nyt pääsin töihin jossa sama räpellys jatkuu. Ajattelin ottaa pehmeän laskun näin alkuviikosta, jos vaikka ensi viikko näyttäisi vireämmältä.

Lomalla pääsin kaupunginrakennuksen makuun kun asensin koneeseeni Windowsin ja pääsin puuhaamaan PC pelien ihmeellisessä maailmassa. Tällä hetkellä on näpräyksen kohteena SimCity4 joka ei voi muuta kuin ärsyttää sillä ajatukset askartelee kaupunkini parissa ihan vääriin aikoihin. Nytkin pitäisi suunnitella kokeita mutta tässä löydän itseni, kirjoittelemasta blogiini.

Aargh. Ehkä huomenna on valoisampi työpäivä. Jostain syystä nimesin blogini varsin osuvasti. En vain arvannut että tästä tulisi näin työpainotteinen.

Tällä hetkellä istun parvekkeella kello yksi yöllä Suomessa. Juon rose-viiniä ja nautin elämästä yleensäkin. Lämpötila on noin 25 astetta edelleen ja juuri tulin Sampon läksiäisistä. Täytyy myöntää, ei tunnu yhtään pahalta aloittaa lomaa juuri nyt ;). ei edes tehnyt mieli mennä baariin kun oli niin hyvä fiilis. Myös taksikuski intoutui keskustelemaan ällistyttävän hyvästä kelistä.
Huomenna odottaa grillaus, ja illalla bileet. Ja sunnuntaina pääsen leikkimään pihlan kanssa ja illalla äidin luo ja maanantaina mökille. Ei voi valittaa. Odotin lomaa ihan syystä ;). Ihanaa loma elämää ja kaikki sympatiat kullalleni joka joutuu olemaan töissä vielä huomen-aamuna ja ensi viikolla... Pus. Sekä sympatiat koko maailmalle joka on töissä juuri nyt! Ok, ehkä hieman humalainen lomavuodatus mutta ah, niin ihanaa!

Pus kaikille

Työn välttely jatkuu, ulkona on ihan liian hyvä ilma että töitä voisi tehdä hyvillä mielin. Eli surffaan netissä, välillä deletoin muutaman lauseen manuskriptistäni ja haahuilen labrassa. Onneksi yleinen tunnelma on yhtä pirteä ;).

Eilen olin Billy Idolin konsertissa, en ole aikoinani kuunnellut mutta viisikymppinen äijä kyllä vakuutti. Oli aika tiukassa vedossa. Ja hittibiisejä oli sen verran paljon että pääsi silloin tällöin laulamaan muutaman kertosäkeistön väärin. Thomaksen sivulta löytää kuvia, aika paljon.

Toinen suuri riemunlähde työni pakoilun aikana on ollut uudenkarhean MacBookPron hupipiirre, sisäänrakennettu kamera jolla saa mahtavia kuvia (kunhan vähän filtteröi!). Tässä muutama namupala ;). Sorry guys...

kylläpäs aika kuluu hyvin kun välttelee työntekoa ;). Siitä elävänä todisteena tämä blogi jonka uskon olevan tuottelian silloin kun työt ahdistaa eniten, siitä myös nimi. Tähän on pakko myös siteerata ystävääni Jogia, joka tällä hetkellä puurtaa dippatyönsä parissa: "vituttaa, kun ei saa mitään aikaiseksi, eikä saa mitään aikaiseksi kun vituttaa".