No nyt kävi niin että unohdin itsekin pitäväni blogia kunnes eilen kuulin ystävältäni että joku oikeasti käy siellä aina silloin tällöin lukemassa tuotoksiani (tai tässä tapauksessa vain huomaamassa ettei se perkele taaskaan ole käynyt sinne mitään riipustelemassa).

Saman ystävän mukaan edellinen kirjallinen tuotokseni keskittyy lupailemaan suurempia kirjallisia anteja... ja tästä on nyt vuosi. Mikäs siinä, kun kirjoittaa harvemmin niin ainakin tuntuu siltä että on tapahtunut enemmän ;).

Vuodessa sattuu ja tapahtuu, tässä ajassa on ehtinyt perheenlisäystä tulla kaksi henkeä lisää, maailman suloisimmat tytöt Salsa ja Lumi joista yritän liittää kuvan. Ja viikon päästä liun (näillä näkymin, thomas on tosin juuri polttareissaan...) avioliiton auvoiseen satamaan. Samalla yritän saada itselleni hermoromahdusta ja jättää sisään väitöskirjani. Sanoisin että erinomaisesti vallittu ajankohta, sumputtaa kaikki elämän merkkipaalut yhden viikon sisälle... Kuitenkin olen vielä harvinaisen selväjärkisen tuntuinen (ainakin omasta mielestäni, ja muidenhan mielipiteita ei tässä foorumissa huomioida!). Katsotaan, josko se tästä lähtisi taas syksyn tullessa.