Valittelinpas turhaan löysäilyä... Nyt en ehdi edes lukea sähköpostejani saati kirjoitella blogiin. Tällä hetkellä yritän lievittää hammaslääkäriahdistustani muulla puuhalla. Kävin viime helmikuussa hammaslääkarissä jossa sain uuden ajan reikien paikkausta varten. Yllättäen olen saanut aikaa kulumaan puoli vuotta ennen kuin sain itseni sinne uudestaan. Ei mahda mitään, lapsuuden karmaisevat muistot Risto-nakkisormesta tulevat mieleen. Puudutusaineesta ei oltu kuultukaan ja tuntui että mitä enemmän kamaa saadaan suuhun mahtumaan sen parempi. Ja reiät porattiin pois kalloa myöten. Tästä ei tule mitään, lietson itseni vaan kahta kauheampaan paniikkiin. Pitäisi varmaan mennä johonkin paikkaan jossa saa ilokaasua... Tai jotain vielä vahvempaa. Mistä tällainen primitiivipelko saa alkunsa, kerron kunhan tulen takaisin (hengissä?).

Long time no see... Olen ollut niin tavattoman kiireinen katsellessani solujen kasvua ;). Totta kai voisin sanoa suunnitelleeni kokeita mutta totuus on että olen kehitellyt strategiaa jolla päihitän Thomaksen kaupungin. Ja houkuttelen vain rikkaita sinne asumaan! Pelatessaan sitä huomaa kuinka moraaliton ihminen todellisuudessa onkaan... Yllättävää kyllä olen tänään päässyt ensimmäistä kertaa työn makuun taas moneen kuukauteen. Ja sehän tuntuu ihan hyvältä, ei ole ainakaan vielä aivot nyrjähtäneet liiallisen käytön johdosta. Ja illalla on (aivot narikkaan) terapiaa luvassa kun käyn katsastamassa kuinka pahasti Miami Vice on raiskattu vietäessä sitä uudelle vuosituhannelle.
Kuulemisiin, jos vaikka ahkeroisin vähän enemmän myös blogini parissa kun viikonloppuna sain kuulla että joku oli sitä käynyt oikeasti katsomassa!

Työhön paluu.
Kyllä. Olisin voinut vielä lomailla. Pitkään. Harkitsin jopa äitiysloman pitämistä (ilman sitä lasta). Yhdeksän kuukautta lomaa olisi voinut olla ihan mukavaa. Mutta nyt pääsin töihin jossa sama räpellys jatkuu. Ajattelin ottaa pehmeän laskun näin alkuviikosta, jos vaikka ensi viikko näyttäisi vireämmältä.

Lomalla pääsin kaupunginrakennuksen makuun kun asensin koneeseeni Windowsin ja pääsin puuhaamaan PC pelien ihmeellisessä maailmassa. Tällä hetkellä on näpräyksen kohteena SimCity4 joka ei voi muuta kuin ärsyttää sillä ajatukset askartelee kaupunkini parissa ihan vääriin aikoihin. Nytkin pitäisi suunnitella kokeita mutta tässä löydän itseni, kirjoittelemasta blogiini.

Aargh. Ehkä huomenna on valoisampi työpäivä. Jostain syystä nimesin blogini varsin osuvasti. En vain arvannut että tästä tulisi näin työpainotteinen.