Uusi yhteisblogi elämästä Bostonissa löytyy osoitteesta:
http://enkallbud.blogspot.com/
(jokin oli vikana kun en saanut sitä linkitettyä kätevästi)
Kiitos Thomaksen siellä on myös postauksia (ruotsiksi) hieman useammin kuin allekirjoittaneen sivulla... Mutta minut löytää kenties sieltä hieman useammin (ja enempien kuvien kera).

Jiihaa,

Ja minne se aika katoaa? Loma oli ja meni. Tässä täytyy kehua Phi-Phi saarta joka oli oikea lomalaisen paratiisi. Lämpöä oli riittävästi (joinain päivinä jopa hieman liikaa allekirjoittanelle, kun lämpöhalvaus iski) ja aurinko paistoi joka päivä. Valkeat hiekkarannat ympäröivät autotonta saartaa lähes jokapuolelta. Ja innostuin sukelluksestakin käytyäni alkeiskurssin! Toinen viikko menikin sitten ihaillessa merenalaisen maailman aarteita. Kenties eksoottisin ilmestys oli valtava avaruusoliota muistuttava paholaisrausku, josta enemmän kuvia miehenpuolen Flickr-accountilla.

Lisäksi kävimme kiipeilemässä aivan mahtavan oppaan johdolla, ja täytyy myöntää että kalkkikivi on kertakaikkisen mainio materiaali kiipeilyyn. Otteita löytyy kaikkialta. Harjoittelimme liidausta oppaamme johdolla ja se oli kohtalaisen turvallisen tuntuistakun joka nypystä sai tukevan otteen ;).

Ruokaa ei juuri ole tullut viimeaikoina laitettua, sillä kärsin edelleen Thaimaan matkan lopun antikliimaksista , ruokamyrkytyksestä... Ei mukava tauti, jonka johdosta tällä hetkellä kierrän keltaisella currylla maustetut ruuat varsin kaukaa.

Taas on viikko vierähtänyt eikä oikein ole mielikuvaa siitä mitä on tapahtunut (kohta alan uskoa avaruusolioihin, pitäisi vain löytää vielä se probi ahterista niin asiasta olisi täysi varmuus...). Mutta innostukseni on suurta sillä huomenna pääsen ensi kertaa koko talvena snoukkailemaan, eli tänä iltana suoritan lumilaudan kaivuun pölyjen alta ja huomenna harjoittelen käden/jalan katkaisua ;).

Oodi pitaleivälle

En voi sille mitään. Pita-leipä on heikkouteni, sitä pitaa (hah) saada joka viikko.Yksi bravuureistani on ah-niin-mahtava pitaleipäsalaatti, joka oikeasti alkoi täytettyinä pitaleipinä ja pian sitten levisi salaatiksi kun ei sinne sisään saa tarpeeksi tavaraa mahtumaan ;). Eli tässä resepti.

Mahti pita-salaatti


1 paketti pitaleipiä (olen koukussa Euroshopperin versioon, häpeäkseni tunnustan)
kanan rintafileitä naturel (marinoidaan itse, minulla suosikki osterikastike, oliiviöljy, tabasco, kanafondi, Worchester-kastike, sitruunamehu, pippuri, chili)
valkosipulisuolakurkkuja (sieltä sammiosta)
sipulia tai purjoa
tomaattia
salaattia pilkottuna
jugurttia ja kermaviiliä ja yksi tzatziki-dippipussi (puolet ja puolet ja myös puolet dipistä, lisäksi Worchester kastiketta, sokeria, suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua)
jalapenoja

Marinoidaan kana, sillä välin pilputetaan salaattiainekset ja sekoitetaan kastikeainekset. Paistetaan kanafileet kokonaisena ja lopuksi vasta pilkotaan. Lämmitetään pitaleivät ja leikellään. Asetellaan kaikki ainekset ja kaadetaan kastia päälle. Nopea kuin mikä, ja niin koukuttava. Lisäksi voi laittaa vielä salsa-kastiketta jos sattuu kaapista löytymään.

Kuvaa ei ole kun söin taas kaiken ennenkuin muistin kuvata...

Armaan mekastajamangustimme viimeiset villitykset (eli lumi-kissan ykkösherkut):
avokadot
Fazerin marjapiiraat (joiden vuoksi murtautuu vaikka millaisiin pussivirityksiin)
kaikki pähkinät (etenkin pistaasit)
kuivattu ruisleipä
mysli
maitohappokapselit

Hiphei,
Pitkään pelkäämäni viisumihaastattelu olikin hieman lievempi mitä olin ajatellut. Mielessäni olin luonut mahtavat puitteet kahden tunnin piinapenkille ja todellisuudessa tuo piina kestikin noin kaksi minuuttia jonka jälkeen olin niin hölmistyneen näköinen että viisumivirkailija kysyi että oliko vielä jotain. Siihen tokaisin että odotin vähän pidempää haastattelua, muttei siltikään suostunut (ei tosin ollut edes hirmuisen komea)... Pitäisi tulla viisumi päivässä, joten ei kai siinä mitään kuin lentolippuja varailemaan ameriikkoihin ;).

Eilen iski sushihimo, joten siitä vain vääntämään. Ostelimme myös Tokiokanista ihmeellisiä japanialaisia pikkupussukoita eri värisiä etikkavihanneksia, joista ei ollut ihan selvyyttä kuinka niitä käytetään... Pistelin sitten violetteja rapsakoita sieniä sushinpainikkeeksi, enpä voi sanoa että maku olisi ollut sienissä päätähuimaava ;).
Lisäksi valmistin kasvistempuraa, jonka valmistuksen puolivälissä oivalsin että tarvitsevat todella paljon jauhoa ja kananmunaa jotta taikinoivat vihannekset mukavasti. Käytin jotain köykäistä ohjetta jossa jauhoa ja munia tuli ihan liian vähän (1dl ja 1 muna / 4 dl nestettä) ei hyvä, lisäilin siinä sitten kokkauksen aikana vähän lisää ja tuli sellainen epätoivoinen henki koko touhuun. Loppujen lopuksi tulos oli kuitenkin ihan ok, mitä nyt koko kämppä haisi keitetyltä öljyltä.

No onpas ollut viikko, ei ole mitään ehtinyt tekemään, ei edes ruokaa laittamaan, ja pää kolmantena jalkana olen juoksennellut ympäriinsä. Mutta eilen pääsin hyppimään esteitä hevosilla! Jännitti ihan hulluna vaikka tunti oli esteet estoisille ja nämä "esteet" olivatkin vain noin 20 cm korkeita... Ei kai se korkeus vaan se ajatus. Enkä tippunut ;).

Lisäksi Salsa kävi poikaystävää Romia tapaamassa tuossa parin päivän verran ja nyt jäädään jännityksellä odottamaan onko pentuja tulossa parin kuukauden päästä! Tämä tosin pitäisi vielä kertoa Emilialle josta tulee pentujen onnellinen sijoittaja... Onnea siis Emilialle.

Mahtavaa,
miellyttävä hiprakka Jacobs Creek Pinot Noir kuoharin kera ja samalla valmistan mummin mahtipiirakkaa oikomisreseptillä (eli sunnuntain valmispiirakkataikinalla, joka on oikestaan ihan näppärä näin arki-illan leipomuksiin, tosin puuttuu se aito voi joten muuten niin mielelläni käyttelen: tästä Emilion kysymys, miksi tämä perunamuussi kimaltelee niin ihanasti...). Aito resepti, joka suvun piirissä on varsin kysytty:

Pohja (tulee lonkalta)
noin 100g voita
1 dl juustoraastetta
2 rkl maitoa tai muuta nestettä
vehnäjauhoa ehkä 3 dl

Sisälmykset:
Sulatetaan juusto maidon seassa kattilassa, lopuksi lisätään kiinteät ainekset

eli iso rasia Olympia sulatejuustoa
150 g palvikinkkua pilkottuna
kokonanen purjo pilkottuna mukavaksi
mustapippuria
maitoa 1 dl (laitetaan sinne kattilaan sulatusvaiheessa)
voi lisätä myös muskottipähkinää jos kaapista löytyy

Tämä ihanuus paistetaan uunissa noin 200 astetta 45 minuuttia. Annetaan jäähtyä niin ettei ihan valu minne sattuu.
Kasvistenrakastajat voivat soveltaa tämän jostain vihannessekametelistä tai vaikka kalkkunasta. Juusto on se juttu. Viimeaikoina olen lisännyt väriksi vielä päälle juustoraastetta ;). Jospa saisin sen kuvankin. Kissan kuvat ehkä laitan nyt ;).

Tässä Lumi

Viime postauksessa niin hehkutin ettei ahdista enää, mutta kyllä alkaa pian ahdistaa kun täyttelee kaikenmaailman viisumihakemuspapereita... Tuli uudelta pomolta vielä pyyntö aloittaa niin pian kuin mahdollista eli USA odottaa jo toukokuun alussa ;). Nyt vielä pitäisi samaan syssyyn hakea asunto ja saada kaikki muukin järjsteltyä. Mikäs siinä, pääasiassa kuitenkin vain odotan phi-phi saarille pääsyä, mikäs sen oleellisempaa kuin hyvä rusketus ennenkuin alkaa raatamaan 14-tunnin työpäiviä ;).

Lupailin itselleni että vähän tekisin myös sellaista ruokabloggailua, mutta olen niin laiska kameran kanssa ettei siitä oikein mitään tule. Sitä paitsi kun ruoka on valmis olen niin nälissäni ettei siinä enää mitkään kuvaussessiot onnistu. (Sitä paitsi minä ja kamera on aika surkea yhdistelmä...) Tämän lisäksi en ole edelleenkään saanut karvakamuistani minkäänmaailman kuvaa tänne, katsotaan jos se vaikka tänään onnistuisi.

Ei onnistu kun ei oo kuvia :(.

Yllätys yllätys, päädyin omille sivuilleni ja huomasin että siellä on käynyt IHMISIÄ, sekä sen että viime postauksesta on sellaiset pauttiarallaa puoli vuotta.... Eli omatunto kolkuttaa ;(.
Tässä vaiheessa työnpakoilua olen löytänyt ruokablogien ihmeellisen maailman, ja kun tuttujakin sieltä löytyy, monkeyfood ja puoli kiloa voita, niin olen innostunut niitä selailemaan, ehkä jopa harkitsemaan virittäväni itse samanmoista. Tosin harkitsin hieman myös blogin nimen vaihtamista sillä tämä ameeba ei ole lainkaan ahdistunut (liekö asiaa auttanut syksyllä valmistunut väikkäri ja tulevaisuudessa häämöttävä uusi työpaikka rapakon takana...). Mutta tuntien oman itseni, ja teknisen viitseliäisyyteni, tulee luultavasti reseptien määrä jäämään melko alhaiseksi. Mutta onneksi tämä on vain oman hauskuutuksen vuoksi ;).

Eli tässä ensimmäinen ruoka, jote viimeaikoina olen syönyt itseni kipeäksi asti (aivan mahtava kylläkin):

Lammaskebabit ja kuuma kikhernesose

Lammaskebabit

Eli iske sekaisin
500 g lampaan jauhelihaa (jos pidät miedommasta niin karitsan tai naudankin käy)
nippu persiljaa
nippu korianteria
1 raastettu sipuli
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua korianterin siementä
1 tl suolaa
mustapippuria
1 punainen chili
2-5 valkosipulinkynttä

Tuossa maustamisessa voi olla hieman löysin rantein, yleensä tulee parempaa. Soseuta keskenään ainekset anna tekeytyä tunnin verran. Muotoile vartaiksi ja paista (grilli olisi paras, 5 min/puoli) uunissa 250 astetta, noin 5 min/puoli.

Lämmin kikhernesose
400 g purkki kikherneitä (tai vaihtoehtoisesti niitä kuivattuja voi lillutella ja huuhdella yön yli)
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
suolaa ja mustapippuria
2 valkosipunkynttä
2 rkl tahinia
3 rkl bulgarianjugurttia

Laitetaan kaikki sekaisin teharissa, siitä uuniin 20 min jonka jälkeen päälle kaadetaan 3 rkl sulaa voita (nam!).

Nämä tarjoillaan keskenään pitaleivän (Euroshopper on yllättäen aika hyvä, mukavan sitkas...) ja salaatin kera. Ohjeet on hieman vapaasti muotoiltu Marokkolainen keittiö kirjasta.