No nyt kävi niin että unohdin itsekin pitäväni blogia kunnes eilen kuulin ystävältäni että joku oikeasti käy siellä aina silloin tällöin lukemassa tuotoksiani (tai tässä tapauksessa vain huomaamassa ettei se perkele taaskaan ole käynyt sinne mitään riipustelemassa).

Saman ystävän mukaan edellinen kirjallinen tuotokseni keskittyy lupailemaan suurempia kirjallisia anteja... ja tästä on nyt vuosi. Mikäs siinä, kun kirjoittaa harvemmin niin ainakin tuntuu siltä että on tapahtunut enemmän ;).

Vuodessa sattuu ja tapahtuu, tässä ajassa on ehtinyt perheenlisäystä tulla kaksi henkeä lisää, maailman suloisimmat tytöt Salsa ja Lumi joista yritän liittää kuvan. Ja viikon päästä liun (näillä näkymin, thomas on tosin juuri polttareissaan...) avioliiton auvoiseen satamaan. Samalla yritän saada itselleni hermoromahdusta ja jättää sisään väitöskirjani. Sanoisin että erinomaisesti vallittu ajankohta, sumputtaa kaikki elämän merkkipaalut yhden viikon sisälle... Kuitenkin olen vielä harvinaisen selväjärkisen tuntuinen (ainakin omasta mielestäni, ja muidenhan mielipiteita ei tässä foorumissa huomioida!). Katsotaan, josko se tästä lähtisi taas syksyn tullessa.

Nimi blogillani on kyllä varsin sattuva, en oikeastaan koskaan muulloin täällä kirjoittele kuin ahdistuksen iskiessä. Pitäisi varmaan joskus muulloinkin ettei tulisi aina niin vuodatusta... No jos seuraavissa olisi vähän aihetta nauruunkin :)

Ja vielä vähän lisää...

Laitan tähän nyt ihmisten riemuksi otoksia heistä kun edelliset tuntuu hävinneen.
Ensimmäinen on rakas kihlattuni ja toinen ihan vain tapauksen kunniaksi vähän romanttisempi kuva. Muista ihmiset sitten voivat tunnistaa itsensä...

Plääh,
palasin taas blogini pariin. Nyt voin taas uudella innolla laitella kuvia verkkoon... Mutta antaa sen vielä olla hetken aikaa kun vuodatan ensin.
OIkeustajuani hieman häiritsee tämänpäiväinen sähköposti jonka sain. Olin lähettänyt juttuni julkaistavaksi lehteen, saanut kommentit kahdelta arvioitsijalta, tehnyt kaikki korjaukset mitä pyydettiin ja lähettänyt jutun uudelleen. Nyt kun sain sen takaisin, toinen arvioija oli vaihtunut kokonaan ja halusi taas kaikkia uusia asioita tehtäväksi (luonnollisestikin jos näkee jutun ensimmäistä kertaa). Kuitenkaan vaikka arvioijat oli vaihtunut välissä en saa enää tehdä pyydettyjä korjauksia sillä tämä oli jo toinen versio jutusta... Kuinka saa ikinä mitään julkaistua jos joka kerta voidaan keksiä lisää ja lisää korjattavia asioita, tai vielä vaihtaa tyypit kertojen välillä. En ihan tajua, vähän ottaa päähän (paljon). No sinne lehteen ei tule ihan heti lähetettyä enää juttuja uudelleen.

Muuten elämä hymyileekin. Ajattelin jo tässä muutama päivä sitten että olisi vähän liian hyvä onni jos kaikki menisi putkeen. Onneksi tuli tämä takaisku niin luottamukseni muiden asioiden luistamiseen säilyy ;).

Eli Hesarin ja Hbl:n ilmoitusten hinnoista johtuen emme laittaneet julkista ilmoitusta lehtiin, mutta iloisena voin ilmoittaa että minua kosittiiin uuden vuoden yönä johon vastasin kyllä! Häät ovat sitten loppukesästä ;). Joten johonkin aikaan tänä vuonna minusta tulee kunniallinen nainen ;).

Lisäksi perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä kun siihen liittyi puolivuotias kissanpentu Salsa. Kuvan saatte myöhemmin kunhan olen saanut digikameralta ne purettua. On maailman leikkisin pieni olento ja kerta kaikkiaan hurmaava. Siitä puheen ollen taidan lähteä kotiin selviämään tämän päivän pettymyksestä ja pitämään seuraa kissaystävälleni ;).