Mahtavaa,
miellyttävä hiprakka Jacobs Creek Pinot Noir kuoharin kera ja samalla valmistan mummin mahtipiirakkaa oikomisreseptillä (eli sunnuntain valmispiirakkataikinalla, joka on oikestaan ihan näppärä näin arki-illan leipomuksiin, tosin puuttuu se aito voi joten muuten niin mielelläni käyttelen: tästä Emilion kysymys, miksi tämä perunamuussi kimaltelee niin ihanasti...). Aito resepti, joka suvun piirissä on varsin kysytty:

Pohja (tulee lonkalta)
noin 100g voita
1 dl juustoraastetta
2 rkl maitoa tai muuta nestettä
vehnäjauhoa ehkä 3 dl

Sisälmykset:
Sulatetaan juusto maidon seassa kattilassa, lopuksi lisätään kiinteät ainekset

eli iso rasia Olympia sulatejuustoa
150 g palvikinkkua pilkottuna
kokonanen purjo pilkottuna mukavaksi
mustapippuria
maitoa 1 dl (laitetaan sinne kattilaan sulatusvaiheessa)
voi lisätä myös muskottipähkinää jos kaapista löytyy

Tämä ihanuus paistetaan uunissa noin 200 astetta 45 minuuttia. Annetaan jäähtyä niin ettei ihan valu minne sattuu.
Kasvistenrakastajat voivat soveltaa tämän jostain vihannessekametelistä tai vaikka kalkkunasta. Juusto on se juttu. Viimeaikoina olen lisännyt väriksi vielä päälle juustoraastetta ;). Jospa saisin sen kuvankin. Kissan kuvat ehkä laitan nyt ;).

Tässä Lumi

Viime postauksessa niin hehkutin ettei ahdista enää, mutta kyllä alkaa pian ahdistaa kun täyttelee kaikenmaailman viisumihakemuspapereita... Tuli uudelta pomolta vielä pyyntö aloittaa niin pian kuin mahdollista eli USA odottaa jo toukokuun alussa ;). Nyt vielä pitäisi samaan syssyyn hakea asunto ja saada kaikki muukin järjsteltyä. Mikäs siinä, pääasiassa kuitenkin vain odotan phi-phi saarille pääsyä, mikäs sen oleellisempaa kuin hyvä rusketus ennenkuin alkaa raatamaan 14-tunnin työpäiviä ;).

Lupailin itselleni että vähän tekisin myös sellaista ruokabloggailua, mutta olen niin laiska kameran kanssa ettei siitä oikein mitään tule. Sitä paitsi kun ruoka on valmis olen niin nälissäni ettei siinä enää mitkään kuvaussessiot onnistu. (Sitä paitsi minä ja kamera on aika surkea yhdistelmä...) Tämän lisäksi en ole edelleenkään saanut karvakamuistani minkäänmaailman kuvaa tänne, katsotaan jos se vaikka tänään onnistuisi.

Ei onnistu kun ei oo kuvia :(.

Yllätys yllätys, päädyin omille sivuilleni ja huomasin että siellä on käynyt IHMISIÄ, sekä sen että viime postauksesta on sellaiset pauttiarallaa puoli vuotta.... Eli omatunto kolkuttaa ;(.
Tässä vaiheessa työnpakoilua olen löytänyt ruokablogien ihmeellisen maailman, ja kun tuttujakin sieltä löytyy, monkeyfood ja puoli kiloa voita, niin olen innostunut niitä selailemaan, ehkä jopa harkitsemaan virittäväni itse samanmoista. Tosin harkitsin hieman myös blogin nimen vaihtamista sillä tämä ameeba ei ole lainkaan ahdistunut (liekö asiaa auttanut syksyllä valmistunut väikkäri ja tulevaisuudessa häämöttävä uusi työpaikka rapakon takana...). Mutta tuntien oman itseni, ja teknisen viitseliäisyyteni, tulee luultavasti reseptien määrä jäämään melko alhaiseksi. Mutta onneksi tämä on vain oman hauskuutuksen vuoksi ;).

Eli tässä ensimmäinen ruoka, jote viimeaikoina olen syönyt itseni kipeäksi asti (aivan mahtava kylläkin):

Lammaskebabit ja kuuma kikhernesose

Lammaskebabit

Eli iske sekaisin
500 g lampaan jauhelihaa (jos pidät miedommasta niin karitsan tai naudankin käy)
nippu persiljaa
nippu korianteria
1 raastettu sipuli
2 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua korianterin siementä
1 tl suolaa
mustapippuria
1 punainen chili
2-5 valkosipulinkynttä

Tuossa maustamisessa voi olla hieman löysin rantein, yleensä tulee parempaa. Soseuta keskenään ainekset anna tekeytyä tunnin verran. Muotoile vartaiksi ja paista (grilli olisi paras, 5 min/puoli) uunissa 250 astetta, noin 5 min/puoli.

Lämmin kikhernesose
400 g purkki kikherneitä (tai vaihtoehtoisesti niitä kuivattuja voi lillutella ja huuhdella yön yli)
1 sitruunan mehu
2 tl juustokuminaa
suolaa ja mustapippuria
2 valkosipunkynttä
2 rkl tahinia
3 rkl bulgarianjugurttia

Laitetaan kaikki sekaisin teharissa, siitä uuniin 20 min jonka jälkeen päälle kaadetaan 3 rkl sulaa voita (nam!).

Nämä tarjoillaan keskenään pitaleivän (Euroshopper on yllättäen aika hyvä, mukavan sitkas...) ja salaatin kera. Ohjeet on hieman vapaasti muotoiltu Marokkolainen keittiö kirjasta.

No nyt kävi niin että unohdin itsekin pitäväni blogia kunnes eilen kuulin ystävältäni että joku oikeasti käy siellä aina silloin tällöin lukemassa tuotoksiani (tai tässä tapauksessa vain huomaamassa ettei se perkele taaskaan ole käynyt sinne mitään riipustelemassa).

Saman ystävän mukaan edellinen kirjallinen tuotokseni keskittyy lupailemaan suurempia kirjallisia anteja... ja tästä on nyt vuosi. Mikäs siinä, kun kirjoittaa harvemmin niin ainakin tuntuu siltä että on tapahtunut enemmän ;).

Vuodessa sattuu ja tapahtuu, tässä ajassa on ehtinyt perheenlisäystä tulla kaksi henkeä lisää, maailman suloisimmat tytöt Salsa ja Lumi joista yritän liittää kuvan. Ja viikon päästä liun (näillä näkymin, thomas on tosin juuri polttareissaan...) avioliiton auvoiseen satamaan. Samalla yritän saada itselleni hermoromahdusta ja jättää sisään väitöskirjani. Sanoisin että erinomaisesti vallittu ajankohta, sumputtaa kaikki elämän merkkipaalut yhden viikon sisälle... Kuitenkin olen vielä harvinaisen selväjärkisen tuntuinen (ainakin omasta mielestäni, ja muidenhan mielipiteita ei tässä foorumissa huomioida!). Katsotaan, josko se tästä lähtisi taas syksyn tullessa.

Nimi blogillani on kyllä varsin sattuva, en oikeastaan koskaan muulloin täällä kirjoittele kuin ahdistuksen iskiessä. Pitäisi varmaan joskus muulloinkin ettei tulisi aina niin vuodatusta... No jos seuraavissa olisi vähän aihetta nauruunkin :)

Ja vielä vähän lisää...

Laitan tähän nyt ihmisten riemuksi otoksia heistä kun edelliset tuntuu hävinneen.
Ensimmäinen on rakas kihlattuni ja toinen ihan vain tapauksen kunniaksi vähän romanttisempi kuva. Muista ihmiset sitten voivat tunnistaa itsensä...

Plääh,
palasin taas blogini pariin. Nyt voin taas uudella innolla laitella kuvia verkkoon... Mutta antaa sen vielä olla hetken aikaa kun vuodatan ensin.
OIkeustajuani hieman häiritsee tämänpäiväinen sähköposti jonka sain. Olin lähettänyt juttuni julkaistavaksi lehteen, saanut kommentit kahdelta arvioitsijalta, tehnyt kaikki korjaukset mitä pyydettiin ja lähettänyt jutun uudelleen. Nyt kun sain sen takaisin, toinen arvioija oli vaihtunut kokonaan ja halusi taas kaikkia uusia asioita tehtäväksi (luonnollisestikin jos näkee jutun ensimmäistä kertaa). Kuitenkaan vaikka arvioijat oli vaihtunut välissä en saa enää tehdä pyydettyjä korjauksia sillä tämä oli jo toinen versio jutusta... Kuinka saa ikinä mitään julkaistua jos joka kerta voidaan keksiä lisää ja lisää korjattavia asioita, tai vielä vaihtaa tyypit kertojen välillä. En ihan tajua, vähän ottaa päähän (paljon). No sinne lehteen ei tule ihan heti lähetettyä enää juttuja uudelleen.

Muuten elämä hymyileekin. Ajattelin jo tässä muutama päivä sitten että olisi vähän liian hyvä onni jos kaikki menisi putkeen. Onneksi tuli tämä takaisku niin luottamukseni muiden asioiden luistamiseen säilyy ;).

Eli Hesarin ja Hbl:n ilmoitusten hinnoista johtuen emme laittaneet julkista ilmoitusta lehtiin, mutta iloisena voin ilmoittaa että minua kosittiiin uuden vuoden yönä johon vastasin kyllä! Häät ovat sitten loppukesästä ;). Joten johonkin aikaan tänä vuonna minusta tulee kunniallinen nainen ;).

Lisäksi perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä kun siihen liittyi puolivuotias kissanpentu Salsa. Kuvan saatte myöhemmin kunhan olen saanut digikameralta ne purettua. On maailman leikkisin pieni olento ja kerta kaikkiaan hurmaava. Siitä puheen ollen taidan lähteä kotiin selviämään tämän päivän pettymyksestä ja pitämään seuraa kissaystävälleni ;).

Mitähän tämä tarkoittaa, jo toinen päivä putkeen blogin parissa. Vastaus=nyhjään töissä taas myöhään kun yritän saada hienoja kuvia, mutta kuten normaalia Mr Murphy on taas pistänyt sormensa peliin, joten kaikki minkä voi sössiä, sössitään... Mutta ehkä vielä perjantaihin mennessä olisin onnistunut edes jossain...

Tänään sain myös mahdollisuuden aloittaa vanhan harrastuksen uudestaan. Maanantaina menen ratsastamaan! Hirvittää jo valmiiksi koska taidot eivät ole ihan missään terässä. (eikä ainakaan pakarat)

No eihän sekään sitten ihan mahtavasti toiminut, mutta en nyt tajua miten saan sitä pienemmäksikään. Ja nyt pitää jatkaa töitä muuten kökin täällä vielä puoliltaöin...

Hemmetti, yritetään sitten uudestaan...



create your own visited countries map

">
" border="0" alt="" />
Jiihaa!
Olenpas sitten ollut laiska ;). Pidin joskus kuukausi sitten pyhänä tarkoituksenani kirjoittaa joka päivä, tai ainakin useampia kertoja viikossa, mutta kuten nähdään löysyys iski.
Kävin Unkarissa viime viikolla maistelemassa viinejä ja muuten vain lömmyämässä. Äiti osti asunnon Etelä-Unkarista, ja täytyy myöntää että maisemat oli hienot, köyhän miehen Toscana. Ja mikä parasta, talon pihaan kuuluu hedelmätarha ja viiniköynnoksiä! Eikä niillä viinirypäleillä mitä sieltä puskasta saa ole mitään tekemistä täkäläisten platkurypäleiden kanssa (platku=laimea, pliisu, muuten vaan epätyydyttävä). Kävin myös lueskelemassa Juran ja Jogin vuodatusta, ja sieltä löysin väsäilytyökalun johon voi klikkailla maita missä on käynyt ja sitten masentuneena katsella kuinka monta maata on joissa vielä haluaisi käydä... Katsotaanpa kuinka onnistuin kuvan lataamisessa...

Valittelinpas turhaan löysäilyä... Nyt en ehdi edes lukea sähköpostejani saati kirjoitella blogiin. Tällä hetkellä yritän lievittää hammaslääkäriahdistustani muulla puuhalla. Kävin viime helmikuussa hammaslääkarissä jossa sain uuden ajan reikien paikkausta varten. Yllättäen olen saanut aikaa kulumaan puoli vuotta ennen kuin sain itseni sinne uudestaan. Ei mahda mitään, lapsuuden karmaisevat muistot Risto-nakkisormesta tulevat mieleen. Puudutusaineesta ei oltu kuultukaan ja tuntui että mitä enemmän kamaa saadaan suuhun mahtumaan sen parempi. Ja reiät porattiin pois kalloa myöten. Tästä ei tule mitään, lietson itseni vaan kahta kauheampaan paniikkiin. Pitäisi varmaan mennä johonkin paikkaan jossa saa ilokaasua... Tai jotain vielä vahvempaa. Mistä tällainen primitiivipelko saa alkunsa, kerron kunhan tulen takaisin (hengissä?).

Long time no see... Olen ollut niin tavattoman kiireinen katsellessani solujen kasvua ;). Totta kai voisin sanoa suunnitelleeni kokeita mutta totuus on että olen kehitellyt strategiaa jolla päihitän Thomaksen kaupungin. Ja houkuttelen vain rikkaita sinne asumaan! Pelatessaan sitä huomaa kuinka moraaliton ihminen todellisuudessa onkaan... Yllättävää kyllä olen tänään päässyt ensimmäistä kertaa työn makuun taas moneen kuukauteen. Ja sehän tuntuu ihan hyvältä, ei ole ainakaan vielä aivot nyrjähtäneet liiallisen käytön johdosta. Ja illalla on (aivot narikkaan) terapiaa luvassa kun käyn katsastamassa kuinka pahasti Miami Vice on raiskattu vietäessä sitä uudelle vuosituhannelle.
Kuulemisiin, jos vaikka ahkeroisin vähän enemmän myös blogini parissa kun viikonloppuna sain kuulla että joku oli sitä käynyt oikeasti katsomassa!

Työhön paluu.
Kyllä. Olisin voinut vielä lomailla. Pitkään. Harkitsin jopa äitiysloman pitämistä (ilman sitä lasta). Yhdeksän kuukautta lomaa olisi voinut olla ihan mukavaa. Mutta nyt pääsin töihin jossa sama räpellys jatkuu. Ajattelin ottaa pehmeän laskun näin alkuviikosta, jos vaikka ensi viikko näyttäisi vireämmältä.

Lomalla pääsin kaupunginrakennuksen makuun kun asensin koneeseeni Windowsin ja pääsin puuhaamaan PC pelien ihmeellisessä maailmassa. Tällä hetkellä on näpräyksen kohteena SimCity4 joka ei voi muuta kuin ärsyttää sillä ajatukset askartelee kaupunkini parissa ihan vääriin aikoihin. Nytkin pitäisi suunnitella kokeita mutta tässä löydän itseni, kirjoittelemasta blogiini.

Aargh. Ehkä huomenna on valoisampi työpäivä. Jostain syystä nimesin blogini varsin osuvasti. En vain arvannut että tästä tulisi näin työpainotteinen.

Tällä hetkellä istun parvekkeella kello yksi yöllä Suomessa. Juon rose-viiniä ja nautin elämästä yleensäkin. Lämpötila on noin 25 astetta edelleen ja juuri tulin Sampon läksiäisistä. Täytyy myöntää, ei tunnu yhtään pahalta aloittaa lomaa juuri nyt ;). ei edes tehnyt mieli mennä baariin kun oli niin hyvä fiilis. Myös taksikuski intoutui keskustelemaan ällistyttävän hyvästä kelistä.
Huomenna odottaa grillaus, ja illalla bileet. Ja sunnuntaina pääsen leikkimään pihlan kanssa ja illalla äidin luo ja maanantaina mökille. Ei voi valittaa. Odotin lomaa ihan syystä ;). Ihanaa loma elämää ja kaikki sympatiat kullalleni joka joutuu olemaan töissä vielä huomen-aamuna ja ensi viikolla... Pus. Sekä sympatiat koko maailmalle joka on töissä juuri nyt! Ok, ehkä hieman humalainen lomavuodatus mutta ah, niin ihanaa!

Pus kaikille

Työn välttely jatkuu, ulkona on ihan liian hyvä ilma että töitä voisi tehdä hyvillä mielin. Eli surffaan netissä, välillä deletoin muutaman lauseen manuskriptistäni ja haahuilen labrassa. Onneksi yleinen tunnelma on yhtä pirteä ;).

Eilen olin Billy Idolin konsertissa, en ole aikoinani kuunnellut mutta viisikymppinen äijä kyllä vakuutti. Oli aika tiukassa vedossa. Ja hittibiisejä oli sen verran paljon että pääsi silloin tällöin laulamaan muutaman kertosäkeistön väärin. Thomaksen sivulta löytää kuvia, aika paljon.

Toinen suuri riemunlähde työni pakoilun aikana on ollut uudenkarhean MacBookPron hupipiirre, sisäänrakennettu kamera jolla saa mahtavia kuvia (kunhan vähän filtteröi!). Tässä muutama namupala ;). Sorry guys...

kylläpäs aika kuluu hyvin kun välttelee työntekoa ;). Siitä elävänä todisteena tämä blogi jonka uskon olevan tuottelian silloin kun työt ahdistaa eniten, siitä myös nimi. Tähän on pakko myös siteerata ystävääni Jogia, joka tällä hetkellä puurtaa dippatyönsä parissa: "vituttaa, kun ei saa mitään aikaiseksi, eikä saa mitään aikaiseksi kun vituttaa".